Lammikosta lauteille

  TARINAA ”URKKARIN” SAUNASTA

  Teksti: Jouni Liuke     5.2.2015

    Urheilupuisto on kaikille turkulaisille tuttu, mutta sen komean ja hyväksi kehutun saunan löylyt on useimmilta jäänyt
 kokematta. Ennen sotia eletyillä vuosikymmenillä joutuivat urheilijat ja kuntoilijat kilpailujen ja harjoitusten jälkeen
 huuhtelemaan hikensä hartioiltaan urheilupuiston ankkalammikossa. ”Hikikulju” sijaitsi pääkentän laidassa hiekkakentän
 ja silloisen hyppyrimäen alastulorinteen kupeessa. Siinä se on vielä tänäkin päivänä kertomassa senaikaisten urheilijoiden
 sosiaalitiloista.

Vuonna 1947 Turun kaupungin talorakennusosasto sai tehtäväkseen kunnon sauna- ja pesutuparakennuksen
 rakentamisen urheilupuistoon. Arkkitehdiksi valittiin Totti Sora - sama mies, joka 1930 -luvulla oli suunnittelemassa
 viereisellä kukkulalla kohoavaa Martin kirkkoa.

 Vuoden 1948 lopulla sauna oli valmis ja joutui heti kovaan käyttöön. Siitä tuli hyvin suosittu, kävijöitä oli runsaasti kun
 saunan löysivät muutkin kuin aktiiviurheilijat. Kylpijöitä oli joinakin vuosina satakin henkeä päivässä.

Alakerokseen tuli sauna, pesu ja pukeutumistilat, yläkertaan ”Urkkarin vintille” sijoitettiin nyrkkeilysali
 hierontahuoneineen. Kellarikerrokseen tuli pesutupa. Pyykit pestiin tuvassa ja kuivatettiin naruilla saunan takana mäellä.
 Sauna ja pesutupa lämmitettiin puilla, joita kului valtava määrä. Klapivarasto oli kellarissa, mistä ne kannettiin joka päivä
 saunaan ja pesutupaan. Klapien kanto loppui v. 1966, kun saunassa siirryttiin öljylämmitykseen.

Saunojia ja saunanhoitajia

Monet tarinat on kerrottu ”Urkkarin saunan” pukuhuoneessa ja monet löylyt on sen kiukaalle heitetty. Monia
 maineikkaita kävijöitä on ollut löylykauhan varressa ja juttuja kertomassa. Maineikkain oli tietysti legendaarinen
 Paavo Nurmi, mutta monta muuta suurta nimeä kylpijöiden listalta löytyy.

Myös saunanhoitajat ovat vuosien varrella vaihtuneet. Entisajan saunankävijät muistanevat parhaiten iloisen ja
 välittömän Valma Keskikastarin, joka tuli saunan neljänneksi hoitajaksi vuonna 1965 ja hoiti tehtävää vuosisadan
 vaihteen tienoille asti. Valman aikana oli saunan käyttö kiivaimmillaan ja kävijöitä oli usein tungokseen asti.
 Voimailijoiden, yleisurheilijoiden ja jalkapalloilijoiden lisäksi saunavuoroja riitti kuitenkin myös tavallisille
 lauteidenkuluttajille.

 Neuvokkaana ja tarmokkaana naisena Valma selviytyi pahimmistakin ruuhkista.

Valma Keskikastarin jälkeen saunan hoitajat ovat tiuhaan vaihtuneet ja koko saunan käyttö on hiljalleen hiipunut,
 vaikka monet saunan ystävät sitä edelleen kaipaavat. Nyt maineikas olympiasauna on kylmillään ja odottaa kaupungin
 ratkaisuja toiminnan jatkamiseksi. Sauna on Turun yleisistä saunoista lähes viimeinen – sen mukana on kaupungistamme
 katoamassa yleisten saunojen vuosisatainen kulttuuriperinne.

Urheilupuiston Saunan Ystävät Ry:n merkki, juoksijalegenda ja vihta.