TAKAISIN
                       Tarjan tarinoita







      Kirjoittanut Tarja Malka                                                                                                                 21.7.2014

                  Kukkurakivi  Korppolaismäessä.  Tämä kivi mainitaan myös tarinoissa

Tarja (edessä) ja hänen siskonsa.
4.7
Tänään varmaan toi aurinko sai mieleni vähän tunteelliseksi, pyöräiltiin Honkaisterantaan. Mentiin Unionin tullista läpi, ulos tultiin siitä kohdasta jossa Vulkaanin aidassa oli pikku rako, jos isä ei ollut kotona 15.20, tuurikaveri oli sairas, kipitin klo 16.00 raon luo ja annoin siitä isälle maitopullon ja eväsleivät, seuraava kohta olikin sitte liikennevaloissa seisahtuminen, juuri siinä kotini kohdalla, jossa silloin lehmät laitumella olivat ja paljon päivänkakkaroita, katsoin poikaa joka hienolla vaihdepyörällä oli vieressämme, jos minä hänelle sanoisin mitä mielessä kävi, hän tuskin olisi osannut kuvitella edes sitä. TUNSIN ITSENI ANTIIKIKSI.

5.7
Teempä jatkokertomuksen tohon eiliseen, päästyämme Pihlurin kohdalle pysähdymme yleensä vesihörpylle siihen 13 kohdalle, lähtiessämme kohti siltaa Seppo ihmetteli kaislojen määrää" onko tässä ennen ollut noin paljon kaislaa" pikkasen on tarttunut häneenkin tätä muistelua, no kerroin siinä hänelle, laitureista ym. kunnes perhonen lensi nenän ohi, se ei ollut perhonen joka toi muistoja sisarestani, se oli se keltainen perhonen, kuin salama olisi lyönyt, parhaan ystäväni, serkkuni Soilen kesämekon, korvissani soi " ihana pieni perhonen"", keijukainen" ym. hänellä ihana kesämekko, veli oli tuonut sen hänelle meriltä, miksi ei minulle, äiti sanoi," ei saa olla kade", olihan mullakin kaunis mekko, mutta se oli vaan niin ihana, aivan kuin elokuvissa prinsessa Ruususella, oli se kateus niin kauhia, että vieläkin se jäytää kun sitä ajattelen, nyt tässä sen tunnustan, ehkä se helpottaa loppuelämäksi.

8.7
Uusi kertomus, tarina pienestä tytöstä-55. Sain uuden ystävän jonka nimi oli Pertti, muutti Hirvenluodon lauttarannasta Korppolaimäkeen.  Leikimme yhdessä, hänen isänsä oli töissä Vulkaanilla ja äiti Ruotsinlaivalla, äitini katsoi hänen peräänsä kesällä kun viihdyimme hyvin yhdessä. Yhtenä päivänä kun menin heille saimme Banaanitertun en ollut koskaan nähnyt niin paljon Banaaneja, menimme kukkurakiven juurelle niitä syömään, söin sen valkoisenkin joka Banaanista ja heittelin niitä kuoria tielle, olin nähnyt sarjakuvalehdestä että ihmiset kaatuilivat kuorien päälle, kuitenkin keräsimme ne pois ja laitoimme kukkurakiven luolan suulle että haamut saivat syödä.
Ruotsi oli mielestäni yhtä kaukana kuin Brasilia, jossa isä oli käynyt merillä ollessaan. Sitte se ihme tapahtui Aili antoi käteeni paketin ja käski viedä äidille, varoitteli kovin pudottamasta ja käski katsoa eteeni etten kompastele, minut tuntien. Kotiin päästyäni äiti otti paperin pois, KAUNEINTA MITÄ KOSKAAN OLIN NÄHNYT , pienen hellahuoneen täytti kuninkaalliset, aina muistin nämä nähdessäni, vuosien varrella, tämän ihmeellisen päivän, ja tarina on tuttu kaikille läheisilleni, siksi haluan jakaa sen myös teille kuvan kera.




















          ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
9.7

Heipä hei, taas on aika päivästä pistää pieni tarina, kertomus kukkurakivestä jonka Marjatta Ahlroth-tuominen eilen laittoi sivulle, kivi ei oikein päässyt oikeuksiin tuosta kuvasta, mennään vielä paljon vuosikymmeniä taakseppäin-20luvulle, äitini kertoi näin: "meille Pihlajaniemeen tuli mies joka oli kulkenut pitkät matkat ja asui kukkurakivenluolassa, menimme kaikki miehen ympärillä ja mies kertoi: Venäjästä tulee joskus niin pieni että omasta ikkunastaan näkee maansa rajat, (seuraava kosketti äitiäni kautta hänen elinikänsä), joskus tulee olemaan ihmisillä niin paljon ruokaa että syövät itsensä kuoliaaksi" Tämäkö pula ajan lasta ihmetytti, äitini pari Heikkilän koulussa, joka myöhemmin toimi liikennöitsijänä Turussa, otti aina voileivät jossa paksu kerros voita päällä, äitini syödessä pelkkää leipää, aika kului ja voita haettiin Ruotsista ja koitti päivä kun voi oli niin halpaa että olisi voinut syödä mielinmäärin, sanoi lääkäri, lopettakaa voin syönti. Kaksi asiaa oli käynyt toteen. Paljon tarinoita kivestä, joka oli kuin symboli kukkulan harjalla, Pihlurista ja alhaalta katsottuna pelottava, koskaan en kuullut kenenkään kiivenneen kivenpäälle, oikeastaan kunnioitimme tuota möhkälettä.

10.7
Hei taas, pistämpä pikku kesätarinan taas tuolta Korppolaismäestä, oli lauantai isä pääsi töist klo 11, oltiin aamulla käyty äidin kanss Mäkisen kaupass ostoksill, lähdettii tätini saaree Palvaan, ostetti simmone kaljapullo ku oli simmoses koris ja suamimakkara, ne oli parhaat, siihe kaljaa ku laitto sokeri se kuahus ja se makkara laitettii alumiinipaperi sisäl siihe kiukaan pääl, mut nyt orotettii et isä jo tulis, meil oli kaikki valmist, mentii siihe Lauttarannan Haaviojoe kioskin taakse, Raffu tulee siihe moottoripaatil, Raffu o meiä isän kaveri ja asus Uittamol sii lava lähel, paatti oli sii Naulatehtaa rannas, viäl ei mittää kuulu, tiätty mää halusi jätskii, äiti ei antanu avata sitä sekalaispussii ko täytys jakaa se serkkuje kans, no sain sen jätski ja sit jo kuulus ku paatti putputti, mattojepesiöi oli paljo, ne näki ko me taas lähretti. Mentii siihe paatti, ja sit oli aina se kivoin ku Raffu sanos ja nyt annetaa ryyppy, aina se ei yhrel ryypyl lähteny, sit otetti toisel jalal kans, ja sit mentii, pikku pukin kautta tiätenki, kivaa oli, vaik mää sekoti aina se heiä ranna ko oli muta pohja, munst se oli kivaa, toisist taas ei tiättykää ollu. Hauskaa illanjatkoa tangojen parissa.
Voi että unohdi sanoo, meilläki oli grammari muka ja mää joutusi aina veivama ko oli piänin.

11.7
Heipä hei, tässä kun olen näitä muisteloita värkänny, en ole tainnu itteäni esitellä olen Tarja ja varhaislapsuuteni asunu Korppolaismäes-50luvul, ei se ollu simmone mäki ko nyt, siäl oli kaikki tuttavi toisten kans, me asutti sii Sivutiäl, isän lapsuurekoti oli siäl ylhäl mäes, oli syntyny sinne 1909, meiä äiti kävi ja syntymäs Korppuris, mut sit muuttiva vähäks aikaa Sofiankarul,-20luvul muutti Pihlajaniäme, Pihluri on sii Hirvesalo silla piäles simmone pikkune mäenyppylä, siäl oli 13 tölli, meijä äiti koti oli sii mis nyt o linja-autopysäkki enne siltaa. Me oltii melke kaikki varmaa jotta sukku toisil, oli siäl kyl vähä viaraampiaki, pari töllii kai mis en juaksennellu, Pihluri mammaa en mää muista olin yhre vuore ku kuoli. Nurmi oli mul kauhia tärkiä, ei hän iha mun oikia pappa ollu, oikia oli kuollu ku äiti oli iha pikkune. Nurmin pappa, munst tuntus et hän oikiasti tykkäs munst, vaik olinki aika vallaton, siäl oli possui, hevone ja kanoi, peruna pellol oli kiva ku kuakal kaivetti. Kerra Nurmi lähti hevosellas jonnekki,mää sanosi mun serkul et pestää pikkupossu, ei se kai olis halunnu mut mää hai jo simmose palju siihe pihal ja possu, mut ei se tykänny pesemisest ja vikiste lähti juaksemaa, emmää kyl muista saatik me se kiinni, menin kai nii sekasi. Siäl oli kyl kans ihanimmat luumut ko missää, maast sai kerätä niit haljennei, mut aina ku silmä vältti me otettii puust vaik ei ollu yhtää nii hyvi ku maas olevat, mut ko oli kiälletty... sit ku me oltii vähä joskus siäl siivottu Nurmi antoi mul ja mun serkul sokeri pala ja siit lasipullost sitä Samariini jauho, se oli aika piukas siäl pullos, mut sit ko sitä laitti vesilasii se kuahus kauhiasti nenää, se oli aikuste juomaa, mut palkaks saatii.

12.7
Heippa taas, nyt mennää taas -50luvul, en muista oleks mää kertonu et mul oli isosisko 12v. mua vanhempi, oli simmonen äiti silmäterä, ei kai sisko oike tykänny ku meit tuli viäl kaks häne rauhaas rikkoma, oli molemmin puali suku ekalastelaps, olivat äitin kans erottamattomat ku oli ollu nii kaua kaksistas, ku isäki oli meril, ja se pahukse sota, vaik ei siit puhuttuka. No nyt o lauantai, meil o jotenki jännittyny tunnelma, määki hyärisi sii iha levottomasti ja oli koko aja niitte miälest kintuis, siskol oli hiano hame, meil oli just puunattu lattia ja mäntysoopa haisi, ko oli mattot just pesty, isä oli viäl töis, oli iltavuaros ja pääsi klo 15, sit tiätty syätii ja isä veti torkut, äiti tiäsi aina konstit. Sit isä nousi ja joi kaffet ja sit äiti sen sanos", tänää Helena kai pääseki tansseihi", jottai ne sii jutteli ja sit otettii grammari ja äiti tanssis siskon kans, mää tiätty taas veivasi, sit otetti ne piippaussakset, mää en niist tykänny yhtää, täytys olla paikoillas, ettei satu vahinko ja tönäse niit. Helena lähti, ne meni siit pikkuportist ja mee vilkutetti, Pihlurilaiset tuli siihe Pikkupeltokankaree kohral ja siit meni porukal Uitul,oli se mun sisko nätti, kaunein kyl niis nurkis. Meil oli sillo jo parihuaneet ja siskol oma piäni huane, mentii nukkuma, mää nukkusi meijä äiti ja isä välis sii hetekal, Yht äkkiä mää heräsi ku tuli kauhia huuto, meijä
 isä oli viäny sisko sänky alle sen meijjä pihasiili, sisko ko rupes nukkumaa kuuli rapinaa ja huusi kamalasti, isä meni ottamaa siilin pois, ja sanos, meil tulla kotti sillo ku on määrä, täysikuu katteli siält ikkunast ja meillä oli taas kaikki hyvin.
Muistakaa kattoo tänää
sitä Superkuuta Terv. Tarja
ps. kyl mää oli siskol kyl kaikki kaikes, ko mä ensiks vaa syntysi.


Edellisessä jutussa mainittu grammari on edelleen tallessa ja toimintakunnossa!

 13.7
Hei taas,tänään tehtiin kävelyretki Sivutielle (kirjoitan nämä viralliset jutut näin että kaikki ymmärtää,muistelut kyllä tulee murteella) katsoin oikein tarkasti missä olen, en ollut siellä käynyt moneen vuoteen, vuosikymmeniin, ei se ollutkaan minulle tuttu tie, minun muistoissani aivan eri, pysähdyin siihen" meidän" talon kohdalle, ja muistin, tost mää juaksi paljail jaloil kaverini Tyti tykö, naapuri täti ei tykänny et juaksi sen kukkapenki yli, mut taas kerra ku nähtii et lähti kauppa, me syätii kaikki heiä paput. no siit sit tulin kotti ja oli tosi paha olo, meni sinne meiä alusta, sit tuli Tyti isosisko meil ja kysys olenks mä koto,Tytti oksentaa, no mää tei sitä samaa siäl alustas, no heil oli auto meijä äiti lähti mukka otti sen emalipota ja mentti läänisairala, siäl meil tehtii joku vatta huuhtelu ja saati hyvää mehu, ja luvatti ettei enää syätäis niit Krassipalkoi, sit tiätty me käyti pyytämäs anteks ja meist tuli hyvät kaverit sen täti kans ja mää sai oikasta siält ja Tyttiki ei hypitty kukkamail enää.

14.7
Hei taas, oli toi eiline reissu aika tärkiä mun elämäs, tos jalkapallo väliajal alkoi jo haukotuttama, nii rupesi oike miättimä tätä elämäpolku, se o ku Korppolaismäki, syntysi Korppolaistiä 35, mut -58 siit tuli Sivutiä 12, kahta sanaa en ymmärtäny sillo, ne oli rikas ja köyhä, niit ei siäl käytetty, hyvä nii. Eile sit ku unisena rupesi miättimää niit osottei, iha selvästi kuuli ko äiti sanos, älä tul siält oikopolu kautta, ei tul saappaat kuraseks, tul Sivutiä kautta kotti. no näi se elämäs menee, ensiks tulee Vastamäki jos halutta oikasta menet Kaartotiäl, sitä tiätä ei kyl mun lapsuures tainnu olla, pääset siit nopiammi ylämäkke, mut me jourutti menemä siält Mäkitiä kautta, et päästii sinne Ylämäkke, ja sit oliki jo se Alamäki orottomas, sit siit voiski jo poiketa sinne Sivutiäl ja mennä sitä kautta kotti, sii se ihmise elämä o, joskus on koittanu oikasta nii heti o saappaat kuras, jos viäl sinne uusi teitä tulis, nii ehrottaisi kyl Myötämäki, ko niit kuitenki ja elämäs aina o, eilise päivä tarkotus tais olla, mää oli elämässäni kiarokse tehny, en jaksa enää niit Vastamäki nousta, mää oli tullu kotti puhtaitte kenkie kans. mukavaa illan jatkoa T.Tarja

15.7
Hei, piipahreta viäl siäl Korppolaismäes, osotteet vähä o monet sekottanu, me asutti sii vihreäs talos oltii kai muutettu sinne joskus-30luvu loppupualel, emmää tiätenkää sitä muista ku en ollu viäl syntynykkä, mää oli simmone Amerikatuliaine, kaikki sanos, emmää sitä sillo ymmärtäny, mut isä jäi maihi ku mää syntysi, varmaa olis halunu et olisi ollu poika, mut aikamoise paketi kyl munst sai, mee asuttii sii yhres huanes ja seinätaka isäntä ja emäntä, niil oli ne parihuaneet minne me sit muutettii myähemmi, niitten kans täytys olla hyväkäytöksissi, ei saanu huutaa sää, niit aina teititelti, usse istusi niitte kans sii pihakeinus, simmot vastatuste, mut sit isäntä kuali, se oli surullist. Meil kerra oli paljo viarai, oli varmaa meijä äitin päivät, oli simmost pimiä aika, isä oli sorvannu tosi hiano kattolampu, sii oli valot kaiks lampuis, se oli simmone viishaarane, emäntä tuli keske kaike ku viaraat sitä sii ihaili koputtamaa ovel ja sanos "ettekai te meinaa pittä koko ilta niis lampuis valo, puhe ollu vaa yhrest", voi et oli nolo meijä äitil ja isäl, no mitä tost, meil oli varma yhtene mittari ja sähkö oli kallist.
Mää voisi laitta tähä lopuks mitä meijä äiti o kirjottanu munst ko oli 4v." Olet ollut pienestä pitäen pääsi pitävä ja peräänantamaton, saa sitte nähdä miksi se muuttuu, mutta äidin sisua olet useasti koittanut, mutta tiedät että hänen kanssa pärjää aina ja sen olet huomannut, sen takia otat usein luulot pois toisilta, sillä sisua on sulla roimasti, mutta sinulla on myös hyvä ja lämmin sydän" No näin silloin, hyvin tunsi lapsensa, eikä ol miksikä muuttunu vaik vuaret kulus. Hei kertokaa teki lapsosillenne tarinoi, kyl teki muistatte, värittäkää hiuka, mut pysykää totures, meijä ainaki tykkäs kuunnella.

16.7
Moi, täs mää taas, tänä puhuta kukkasist, meijä ikkuna alta alkoi pelto, se oli iha täynnä härjäsilmi ja sinikelloi, mää keräsi niit, oli se pelto hiano, em mää olis saanu juasta siit mis oli se piikkilanka aita, siäl oli ne lehmät, palja jalo, ku tulee sonnat varppatte välist, meijä äiti sanos, mut usse mää sitäki kautta juaksi Pihluri ja vei Nurmil kukkasi, Nurmi otti siält kaivos kylmä vettä ja kaatoi mun jalkoje pääl, se oli simmone kaivo siihe ei kakaroil ollu asia, pitkä kepi päähä laitetti se ämpäri ja sit kurkotetti sinne pimiässe, mää luule et sii oli joku lukko, kyl olisi muute sinnekki kurkottanu, sen mää muista ku me serkun kans huudetti sinne, se kaikus kauas. Mut sit oli kiva, mää oti siält Pihluri tiält Nurmi hevose kokkareit simmose niinku raparperilehren pääl ja vei ne Korppolaismäkke, siäl ei ollu hevossi, aina sai suu makiaks, melke aina kyl niit troppikarui, harvoi sai suklassi, ei meil kyl oike tykätty täst harrastuksest, mut ei valhettele, jos ei kerro, napurit oli kyl ilosi, se palkkekiäli siäl housupersukses kyl kertos jos oli tullu oikastu. Meil oli koto paljo kukkassi meijä äiti kasvatti niit lehrist, ne juurtus juamalasis ja sit laitetti multa, niit täytys aina kehuta, meil oli kans simmone myrtti sitä veretti aina käsie välis ja tuli hyvä haju, jossai ko oltii kyläs oli simmone juaru, jonku tykö se viihtys tosi hyvi,s it muijjat kattos toisias ja nauroi, mitä seki tarkotti? isäl oli simmone maitopullo tyäs, laittoi aina siihe pullo vettä, ettei happane ja sit äiti kasteli sil kukkaset ko isä tuli kotti, se oli simmone pullo ku oli sii pöyrä jala viäres, joskus lauantaisi, miähet laittoi sitä kahvi joukko, ko kahvi oli nii kuuma, naiset hörppäs siit lautaselt ja niil oli palasokeri suus, miähet laitto hianosokeri joukko. Kerra kävi ki sit nii et äiti taas oli kastellu kukkaset, ja meil tais tulla viarai ja isä haki sitä pullo, te arvasitte jo, kukkaset tykkäs mut isä ei. Mennä kastelema kukkassi iha vesi riittää.

17.7
Moikka, tänää on sit perinneruakie vuaro, nyt lähretti, meijä äiti oli kova laittama ruaka ja isois kattilois, haavervelli oli simmost mis oli ne väskynät joukos ja isoi kauraryynei, niist kivist mää en oike tykänny, ei niit saanu syljeskellä pöyränpääl, mää laiti ne sinne essu tasku, jos niit olis niälly nii olis mahasse kasvanu luumupuu, em mää olis siit tykänny, kyl luumupuitte paikka oli siäl Nurmi pihal, sit kesäl laitetti viili, mää aina halusi simmose leviä lautase mis oli paksusti sitä kerma sii pääl, se maito haetti siit laitumelt.Talvel mentti halli, mää tiäsi se heti ku otetti se lammasturkki, damaskit ja se muffi, se oli varmaa sitä varte et mää e lääpi niit tiskei, me ostettii pualikas siapää ja simmost toista sikka, hajetti siält toisest tontist, niit sekaherelmi ja kivellissi rusinoi, Laakso tontist isoi kauraryynei ja ohraryynei, kokonaissi tiätenki, ne laitetti makkarajoukkoo, toisest tontist oli tilattu niit sia suoli. Se makkara laitto oli kyl tosi kiva, pirust homma kyl oli, naapurit sanos ko söi mahat täytee. Niit suoli liotetti käännetti ja väännetti ja raapitti, meijä äiti laittoi niihi aina kivellissi rusinoi, ne jotenki pehmensi sitä makku, mut se lehmä sarvi oli kyl kiva, se oli meijä äiti lapsuurekorist, niitte lehmält, sen sarve läpi pistetti sitä täytet sinne suale, oli kyl tarkka homma, ettei kaikki ol siäl permannol, nii siit siapääst laitetti syltty, oli sit mist leikata toisillekki kottiviämisiks, melkest aina joku jonku lasipurki kans kotti lähti, ko vaa muistat tuara purki takas. äiti sanos. Ei isä aina tainnu tykätä siit äiti viaravarasuurest, ei heil ollu ollu simmost tappa, äiti sanos et niil oli syäty sunnuntaisi makaroonei ja jottai lihakastiket, em mää tiärä tulik simmosist makarooneist vattasse mittä, meil laitetti simosist velli, mää imesi niit et oli koko naamataulu mairos, ne kato oli simmossi pitki. Nyt tais tulla jo tarppeks pitkä rotla, jatketa sit taas. Hei menkkä teki huame ja ostaka juntta ja laittaka köyhi ritarei, tule ne vanhat hillot käytetty niitte pääl, voi olla siäl pakastime taka viäl vanhoi mansikoiki, leikakkaa se päiväl jo siihe siivuiks, nii kuivaa vähä, muistaka paistaa vois.

18.7
Moi, käyrää tänä kalas, oli taas lauvantai meijä isä kävi aina siäl lauttarannas (Korppolaismäe pual) siäl oli kiva istuta "poikie "kans, siäl oli sen veljet, eno ja muita keräntys aina sinne, joskus kävi et täytys otta munt sinne mukka, ei mua aina voinu jokapaikka äitikä kylää otta, enkä olis tykännykkä tartti laitta se essu ja olla ihmisiks, sit ain sai niit samoi hiakka hentussi (tosi hentuloi oli) kaneli ässi ja aina se palmikkopulla pää leikatti mul, ei sii ollu eres rusinoi, miälellä ranta meni, otetti mun onki ja isä laittoi marot siihe tulitikkuaskisse, ja nii me mentii, äiti siält perää huusi niit samoi, älä päästä silmistäs ym...no pissal täytys tiätty käyrä, meijjä isä ei tykänny et tuli hätä, no sii mää sit onkeni kans heilusi, koska se koukku oli jonku lätsäs ja miss millonki, marot mää pujoti itte siihe koukku, aika usse mää sitä korjasi, oli sii sit kiva ku sai virutta käret sii meriveres, usse kyl siit kivelt liukastusi sinne vettenki. Siihe tuli usse niit merimiähiki juttelema, mää oli sii sit nokkapitkänä ja kuunteli tarkka mitä puhusiva,välil sylji siihe koukku ja huiskisi siima solmus, isommat pojat ne istus siäl silla alla niitte tukipuitte pääl, em mää tiärä kunnei ne halunnu et määki olsi ollu sii niitte lähel, kyl mää nyt tiärä, mää häiritti niit, siit kipsalt mää hai joskus niil miähil pilsneri ja jottai, sai sit jottai juaksupalkka, sit ko mä oli jo hermoilkäypä meijä isä vei munt siihe siltavahri koppi, tarjos klubi ja jutteli, sit mää istusi sii kopis ja katteli ko paatit meni siält silla alta,se oli kiva miäs. kyl mää osasi aika paljo kirosanoi, mut simmosi juttui ko kuuli, ei niit jatkettu, ne jäi sinne. Ne sanos aina on toi Tarja aika kärpästikkeri ja nauroi, emmää tiärä mitä se tarkotti, enkä tiärä viäläkää, kerättii ne lahnalituskat ja affenet, isä otti simmose tiku, jaa mää laiti tiku niitte kaloje silmist, lähretti kotti päi talsima, yks viäl puuttus se vihriä greippi, mankusi sitä toiste kuulles, meijä äiti osti aina sitruunasooda, sii matkal mä heitteli niit kaloi niil kissoil, matkavarrel niit siäl maukus ja illal mentii sauna ja äiti tasas se juatava mul ja siskol, ne oli kivoi päivi. Muute viäl mun miäs sanos eile mua kissantassuks koko päivä ku lui mitä Anita Malmborg, oli kirjottanu, tänää se sanos mitä sää miätit, se tuntee munt, meijä äiti sanos olet ku kissanpistokse saanu, sit mää muisti jottai, ne oli ne kissankäpälä kukkaset, jos käytte Korppolaismäes, siit Vastamäest ylös Kukkurakivelt kääntykä vasemmal, siält tulee simmost kallio, sii niit o, ne o tosi ihani, ei saa reppii juurines, et säilyy muillekki.

20.7
Moi, tänä oli erikoine päivä, oltii pyäräilemäs Hirveluaros, siit silla yli ko menti, jottai tapahtus mun pääs, takasi tulles ko kattosi sinne pitkäsalme ja siit Nurmi peltoje yli tulti, ajatteli et en kato taakse, mun miäs kysys, mitä sää siäl mumiset, laitaks taas muistoi miäles. Nii sii kävi, hyvi tiäsi.Meijä äiti veli Rauni(rati) mul eno, ne asus ja Pihluris, Anni oli sen vaimo, lapsi heil ei ollu, eno oli meril, Anni istus meil usse ko meni Mäkise kauppa, mää juaksenteli siäl ,varma liianki kans, aika usse oli se luuta sii ovetaka, ihan ku olis pois.  sii rannas asus Mikkelssonska, se oli Anni äiti, sil oli aina se huivi simmot piukka leua alta kii, ko se luutaskans sii heilus, me sanotti serku kans sitä noita akaks (vaa kaksistaa), ei sil eikä kenelkä muulka, mut sit ko sai ittes lykätty sinne sisäl Anni tykö, se oli nii piäni koti sii mäe pääl ja koko Korppolaismäki näkys, soutuvenet meni, voi ku oli kiva olla sii ikkuna viäres, mää ja Anni. Mut sit tapahtus kauhioi, ne sanos et muuttaa Kanada,
se oli kyl sit nii kauka, ne unhotta varma munt, Anni sanos, mää en taakseni kato ko lähretää, me mentti kaik siihe pihluri tiäl vilkuttama, Annil oli hianot vaatteet ja simmone valkone hattu, sii oli simmost harso, meil oli valkoset nenäliinat käres, kaikki parkus ja auto ajo hiljaa, sit meijä äiti sanos, ei taakses kattonu. Sii se kesä kulus ja tuli marraskuu, posteljooni huusi Tarja sul o posti, kuka mul posti lähettäis mää ajatteli, mut hai sen, kirjekuari oike, äiti avas, voi ensmäine mun posti, kortti Canadast, voi ko se oli kaunis, ei me sitä runopätkä osattu lukke, ei kukka siäl meijä nurkis, mut mul oli syntymäpäivä, nii onnitteli varmaa, sii luki eno ja Anni-täti, äiti laitti korti talte, kattosi sitä usse, sillo täytys olla puhtaat käret. Vuaret kulus kirjet väheni, oltii jo muutettuTervahovikarul, ovikello sois, mää avasi Rati oli ove taka, kyl mää tunsi,s e sanos. oletpa Tarja kasvanu, Anni oli kuallu ja eno tuli hoitama asioi, asus meil, ei ollu Pihluri töllei ja kaveritki oli melke kaikki kuallu. Sit sanos, kävi vaa kattomas mitä tänne kuuluu ja lähti, meijä äiti lähetti paketi jouluks, se palutettii, äiti koitti kaiki tavoi saara yhteyt, mut tulokset oli huanot, eno kävi vaa viäl kerra kotonas ja meni sit Anni viäre nukkumaa. Mää haji sen korti tualt muistoje laatikost vuos oli -54, mää täyti sillo 5v. Hei hakeka teki jos teilläki o ja menkä sinne muistoje joukko, siäl o kiva. 

  Kuvassa jutussa mainittu kortti

21.7
Heippa taas, kyl mää ole iha henkis viäl, onneks kävi toi ukkone, oli se vaa aamul ihana yllätys, ne kuvat, ole kattonu niit kyl usse tänä. mut nyt ei mennä asioitte erel, kerra meil oli taas hiano päivä, meijä isä lähti kaupunkil, mää olisi tiätty halunu mukka, ei oike tykänny otta mua, ensiks mää puhusi ihmiset pyärryksii siäl linja-autos ja sit ku sii toril jäätii pois, mul oliki jo se pissa hätä, just sii kahvila kohral, ei mul mittä ollu, mut sit sai limotaati, ko kauppatori vessa ei voinut likkasi lapsi viärä, sen mää tiäsi. Tänää oli jottai muuta isäl miäles, tuli kotti, oli vähä salaperäse tuntune, mää haistoi se heti. Meijä pihal tuli auto, mitä nyt, siält nousi iha viaras miäs, otti simmose iso paketi, mää taas sii kintuis pyärisi ku takiaspallo. Nyt te ette kyl arva, meil tuati uus ratio, se oli hiano, sii oli ku pianonappulat simmoset valkoset, ja simmone pikkune ikkuna miss oli niinko verhot, siit ku pyäritetti, nii ne vihriät verhot täytys olla simmot nätisti ku meijä kotoki ikkunas oli, ei kyl ollu mukulil siihe asia, oli se kyl nii kallis ollu, sit taas menti sauna ja äiti oli laittanu puhtat lakanat, ne oli simmoset kiva kovat, ko oli mankeli läpi käyny, juatii se sitrunasoora taas siskon kans pualiks, ja kuunneltii kankkula kaivol, meijä uurest rariost,voi ku meil oli kiva. 2



  

   Kuvassa jutussa mainittu radio


22.7

Hei, tänä onki vähä jännempi juttu, muistak te mikä oli koivuniäme herra, se oli se mikä oli siäl ove karmi pääl, se oli vitta, nyt alka. Pihluris oli yks huusolli, mist mul ei ol hyvää sanottava, kui neki asus siäl, luuli kai olevas jottai herrasväkke, kerra niil tuli jottai viarai ja se muksu tuli meijä leikkeihi, kaatus ja ulvos ku henke olis viäty, ei mee oltu totuttu nii pikkuasiois parkuma, otetti vaa haavalehti ja jatketti leikei, mut mitä viäl se naine siält tölli pihalt huusi et mee olla tyypästy sitä, koko pihluri raikus sen huurost. Mut nyt tule harkittu rikos, me suunitelti se serku kanss valmiks, orotetti koska tehrä se hyäkkäys, sit se päivä tuli, me nähti ku niitte auto lähti (ainoa siäl, muisti mukka) me otetti serku pikkuveli mukka, menti siihe pihal, sii oli simmone kivi, nousti siihe, nostetti serkkupoika siihe omenapuu oksal, ja sit se tapahtus, ei se täti ollukka lähteny, se huusi sii ovepiäles ku palosireni, me lähretti juaksema pakko, mut serkkupoika jäi sinne puuhu, mää tiäsi et mene ens sinne serku tykö, heijä isä oliki jo siäl pihal, mut mää juaksi hyppäsi yli ojie, heinäsänket siäl mun paljatte varpatte alla, mää kuuli ku se huusi "viäl mää näytä kui kana kynitä", herttane aika sentä, et sää kyl mua kyni, mä ajatteli, muisti kyl kui se käy, Nurmin kanss kyl tuli niit kynitty, äkki kotti, pikkuportis sisäl, mitä mä nyt keksisi, ettei tulis valheteltu, siit oli varotettu. Voi ku pääsi kotti, isosisko oli tililläs ostanu Olavi Virra levy, poika varjoiselt kujalt, ne kuunteli sitä, mul oli ostanu Peter Pan suklalevy, mul ei ollu kyl nyt simmone olo, mää syrän sykyttäe sii istusi, koht se tulee, äiti sii kysys mitä sää Tarja oike olet huseranu ko sukla ei maistu, sit se portti kävi, sii sitä oltti, ei äiti kyl sanavuaro saanu, vaik harvo jäi kakkoseks, viimeks siit ko lähti,s anos selkää toi tarttis, mee mentii äitin kans sinne keittiö pualel, otetak nyt se vitta, mää syrän pamppaile miättisi, äiti näytti etusormel sitä vitta ja sanos, muista ett se oli laitimmaine kerta, taas mää säästysi.  Muute niil oli kaikkei pahimmat omenat Pihluris, mut laittakaa teki omenahillo, mää laito pitkäst aikka viime vua, on se pahukse hyvää vaik helmipuuro pääl.

22.7 osa 2
Hei,ajatteli kyl jo lopetta tän sepustelu, enneko te väsytte, mut tiäsi sunnuntai ko sai ne kuvat, et tärkiä asia puuttus, mun niinko, ajatukset alkas haparoida. Täs se tule, meijä naapuris sii Sivutiä 8, asus mailma ihani miäs, se oli se Tomanteri, vanha se oli (40-60)e n ossa sanno, mää istusi usse sii heijä kalliol ja jutelti, eli oma elämäs simmot hissukses, mut sit se tapahtus, sinne ilmestys emännöitsijä, täs kertomukses Tomanterska, mist liä tullu, olis pysyny pois. sii meni meijjä kaikkie rauha sil tiäl, sekotti kyl sen paka tosi hyvi ja kiarosti, näi sii kävi, se pisti Tomanteri rakentama uure aira, sinne sisäpual jäi se meijä yhtene kivi, siihe aita ei saanu koske, viäläki mä tualt kaukaisuurest kuule sen huuro ja pilkkahuurot ihmisil, ja sen valkose porti mikä oli isos lukos,Tomanteri ei enä sii pihal vilkutellu, ihmiste välil oli tullu aita. mun täti opetti siihe aika mul värssy, en tiärä liittysiks se tähä, mut luulen, se kuulus näi": On helppo vihata ja kaunaa kantaa, on helppo kostaakkin jos loukkas ken, vaan kaiken unohtaa ja anteeks antaa, siinä läksy vaikea, harva oppii sen." Toi viheliäs aita kuva ei ollu sattuma, näi täs piti käyrä, mun täytys käyrä tämä kiarros loppu, nyt mä voi anta anteks koko syrämmest ja ole oppinu, ei rakenneta liia korkia aita, ettei jäärä sen sisäl yksi.   Mun äiti opetti:" kun työtä teet ja iloitset, niin työsi onnistuu, matalasta majastakin linna valmistuu", nyt mä sen tiärä ei sitä linna rahal rakenneta, se linna o ihmise syrän ja hyvä miäli, se linna o mää ja sää ja kaikki me yhres, mää kaasi se aira mikä oli kaarettava, nyt mul o hyvä miäli, laita viäl meijä äiti lempi laulu, Jokainen ihminen on laulun arvoinen....laulaka itte loput.  Hei menkä mettä kattoma onk jo mustikoi, laittaka siihe heinäkorrel ja sit kaikki yhte aika suuhu ja vetäkä siit heinäst, onks viäl sormis näppäryyt, totta kai o.


23.7
Huamenta, nyt sit tule tämä, mä anna teil tehtävä, muistatteks mist tämä alko, ette tiätenkä , ne oli ne liikennevalot, enne majakkaranta.  Nyt te seisotte sii valois, silmät kii hetkeks. Sää seisot keskel keskel niitty, kärpäset sii surisee sun korva viäres, ne o sii piikkilanka aira taka vasemmal, kato oikial sää näet Pitkäsalmes ruuhe, se o meijä isä iskukoukul, nyt katot ettes siäl o Pihlajaniämi kaikki 13 tölli sä et näe ku ni o siäl kallioitte taka kans, vasemmalt puolelt kuulet ku santa rapise hevose kärryje pyärie alla, ja tynnyrit kolise, yht äkkiä sä kuulet ku joku huuta:Tarjaaaa, tul kotti jo, se oli meijä äiti, ja siält kärryilt hyppää piäni tyttö, otta heinäkorre siit pellot ja pistä suu ja hyppele vaska laukka sua päi, älä men viäl vaik tuliki vihriä valo, laita viäl silmät kii, tyttö sno sul, haluaks leikki mun kanss, mä näytä sul Korppolaismäe ja Pihlajaniäme parhat leikki paikat, mää ole Söörerholmi Tarja, tost Sivutiät, toi vihriä talo tos tiäpääs, omenapuitte taka, tul pikkuporti kautta se o aina auki, nyt saat avata slmäs, mut et näe Tarja, se o nii nopia kintuist. Kiitos ihanast matkaseurast, näinä helteisinä päivinä, muistaka, ON KULLALLA KIILOITETTU, TÄÄ LAPSUUDEN KULTAINEN TIE.ps. ku tulette siihe portil mää tule sit taas.  Muute ku menette tiä yli kattoka jos vaik SATTUIS auto tulema.



Pihlajaniemi