4.7
Tänään varmaan toi aurinko sai
mieleni vähän tunteelliseksi, pyöräiltiin Honkaisterantaan. Mentiin
Unionin tullista läpi, ulos tultiin siitä
kohdasta jossa Vulkaanin aidassa oli pikku rako, jos isä ei ollut
kotona 15.20, tuurikaveri oli sairas, kipitin klo 16.00 raon luo
ja annoin siitä isälle maitopullon ja eväsleivät, seuraava kohta olikin
sitte liikennevaloissa seisahtuminen, juuri siinä kotini kohdalla, jossa silloin lehmät laitumella olivat ja paljon päivänkakkaroita, katsoin poikaa joka hienolla vaihdepyörällä oli
vieressämme, jos minä hänelle sanoisin mitä mielessä kävi, hän tuskin
olisi osannut kuvitella edes sitä. TUNSIN ITSENI ANTIIKIKSI.
5.7
Teempä jatkokertomuksen tohon
eiliseen, päästyämme Pihlurin kohdalle pysähdymme yleensä vesihörpylle
siihen 13 kohdalle, lähtiessämme
kohti siltaa Seppo ihmetteli kaislojen määrää" onko tässä ennen ollut
noin paljon kaislaa" pikkasen on tarttunut häneenkin tätä muistelua,
no kerroin siinä hänelle, laitureista ym. kunnes perhonen lensi nenän
ohi, se ei ollut perhonen joka toi muistoja sisarestani, se oli
se keltainen perhonen, kuin salama olisi lyönyt, parhaan ystäväni,
serkkuni Soilen kesämekon, korvissani soi " ihana pieni perhonen"",
keijukainen" ym. hänellä ihana kesämekko, veli oli tuonut sen hänelle
meriltä, miksi ei minulle, äiti sanoi," ei saa olla kade", olihan mullakin kaunis mekko, mutta se oli
vaan niin ihana, aivan kuin elokuvissa prinsessa Ruususella, oli se
kateus niin kauhia, että vieläkin se jäytää kun sitä ajattelen, nyt tässä sen tunnustan, ehkä se helpottaa loppuelämäksi.
8.7
Uusi kertomus, tarina pienestä
tytöstä-55. Sain uuden ystävän jonka nimi oli Pertti, muutti
Hirvenluodon lauttarannasta Korppolaimäkeen. Leikimme
yhdessä, hänen isänsä oli töissä Vulkaanilla ja äiti Ruotsinlaivalla,
äitini katsoi hänen peräänsä kesällä kun viihdyimme hyvin yhdessä.
Yhtenä päivänä kun menin heille saimme Banaanitertun en ollut koskaan
nähnyt niin paljon Banaaneja, menimme kukkurakiven juurelle
niitä syömään, söin sen valkoisenkin joka Banaanista ja heittelin niitä
kuoria tielle, olin nähnyt sarjakuvalehdestä että ihmiset kaatuilivat kuorien päälle,
kuitenkin keräsimme ne pois ja laitoimme kukkurakiven luolan suulle
että haamut saivat syödä.
Ruotsi oli mielestäni yhtä kaukana
kuin Brasilia, jossa isä oli käynyt merillä ollessaan. Sitte se ihme
tapahtui Aili antoi käteeni paketin
ja käski viedä äidille, varoitteli kovin pudottamasta ja käski katsoa
eteeni etten kompastele, minut tuntien. Kotiin päästyäni äiti
otti paperin pois, KAUNEINTA MITÄ KOSKAAN OLIN NÄHNYT , pienen
hellahuoneen täytti kuninkaalliset, aina muistin nämä nähdessäni, vuosien
varrella, tämän ihmeellisen päivän, ja tarina on tuttu kaikille
läheisilleni, siksi haluan jakaa sen myös teille kuvan kera.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
9.7
Heipä hei, taas on aika päivästä pistää pieni tarina, kertomus kukkurakivestä jonka Marjatta Ahlroth-tuominen eilen laittoi sivulle, kivi ei
oikein päässyt oikeuksiin tuosta kuvasta, mennään vielä paljon
vuosikymmeniä taakseppäin-20luvulle, äitini kertoi näin: "meille Pihlajaniemeen tuli mies joka oli kulkenut pitkät matkat ja asui kukkurakivenluolassa, menimme kaikki miehen ympärillä ja mies
kertoi: Venäjästä tulee joskus niin pieni että omasta ikkunastaan näkee
maansa rajat, (seuraava kosketti äitiäni kautta hänen elinikänsä), joskus
tulee olemaan ihmisillä niin paljon ruokaa että syövät itsensä
kuoliaaksi" Tämäkö pula ajan lasta ihmetytti, äitini pari Heikkilän koulussa, joka myöhemmin
toimi liikennöitsijänä Turussa, otti aina voileivät jossa paksu kerros
voita päällä, äitini syödessä pelkkää
leipää, aika kului ja voita haettiin Ruotsista ja koitti päivä kun voi
oli niin halpaa että olisi voinut syödä mielinmäärin, sanoi lääkäri,
lopettakaa voin syönti. Kaksi asiaa oli käynyt toteen. Paljon tarinoita
kivestä, joka oli kuin symboli kukkulan harjalla, Pihlurista ja alhaalta katsottuna pelottava, koskaan en kuullut kenenkään kiivenneen kivenpäälle, oikeastaan kunnioitimme tuota möhkälettä.
10.7
Hei taas, pistämpä pikku kesätarinan
taas tuolta Korppolaismäestä, oli lauantai isä pääsi töist klo 11,
oltiin aamulla käyty äidin kanss Mäkisen
kaupass ostoksill, lähdettii tätini saaree Palvaan, ostetti simmone
kaljapullo ku oli simmoses koris ja suamimakkara, ne oli parhaat,
siihe kaljaa ku laitto sokeri se kuahus ja se makkara laitettii
alumiinipaperi sisäl siihe kiukaan pääl, mut nyt orotettii et
isä jo tulis, meil oli kaikki valmist, mentii siihe Lauttarannan
Haaviojoe kioskin taakse, Raffu tulee siihe moottoripaatil, Raffu o
meiä isän kaveri ja asus Uittamol sii lava lähel, paatti oli sii
Naulatehtaa rannas, viäl ei mittää kuulu, tiätty mää halusi jätskii, äiti
ei antanu avata sitä sekalaispussii ko täytys jakaa se serkkuje kans,
no sain sen jätski ja sit jo kuulus ku paatti putputti, mattojepesiöi
oli paljo, ne näki ko me taas lähretti. Mentii siihe paatti, ja sit oli
aina se kivoin ku Raffu sanos ja nyt annetaa ryyppy,
aina se ei yhrel ryypyl lähteny, sit otetti toisel jalal kans, ja sit
mentii, pikku pukin kautta tiätenki, kivaa oli, vaik mää sekoti
aina se heiä ranna ko oli muta pohja, munst se oli kivaa, toisist taas
ei tiättykää ollu. Hauskaa illanjatkoa tangojen parissa.
Voi että unohdi sanoo, meilläki oli grammari muka ja mää joutusi aina veivama ko oli piänin.
11.7
Heipä hei, tässä kun olen näitä muisteloita värkänny, en ole tainnu itteäni esitellä olen Tarja ja varhaislapsuuteni asunu Korppolaismäes-50luvul,
ei se ollu simmone mäki ko nyt, siäl oli kaikki tuttavi toisten kans,
me asutti sii Sivutiäl, isän lapsuurekoti oli
siäl ylhäl mäes, oli syntyny sinne 1909, meiä äiti kävi ja syntymäs
Korppuris, mut sit muuttiva vähäks aikaa Sofiankarul,-20luvul
muutti Pihlajaniäme, Pihluri on sii Hirvesalo silla piäles simmone
pikkune mäenyppylä, siäl oli 13 tölli, meijä äiti koti oli sii mis
nyt o linja-autopysäkki enne siltaa. Me oltii melke kaikki varmaa jotta
sukku toisil, oli siäl kyl vähä viaraampiaki, pari töllii kai mis
en juaksennellu, Pihluri mammaa en mää muista olin yhre vuore ku kuoli.
Nurmi oli mul kauhia tärkiä, ei hän iha mun oikia pappa ollu, oikia oli kuollu ku äiti oli
iha pikkune. Nurmin pappa, munst tuntus et hän oikiasti tykkäs munst,
vaik olinki aika vallaton, siäl oli
possui, hevone ja kanoi, peruna pellol oli kiva ku kuakal kaivetti.
Kerra Nurmi lähti hevosellas jonnekki,mää sanosi mun serkul et pestää
pikkupossu, ei se kai olis halunnu mut mää hai jo simmose palju siihe
pihal ja possu, mut ei se tykänny pesemisest ja vikiste lähti
juaksemaa, emmää kyl muista saatik me se kiinni, menin kai nii sekasi.
Siäl oli kyl kans ihanimmat luumut ko missää, maast sai
kerätä niit haljennei, mut aina ku silmä vältti me otettii puust vaik
ei ollu yhtää nii hyvi ku maas olevat, mut ko oli kiälletty... sit ku me oltii vähä joskus siäl
siivottu Nurmi antoi mul ja mun serkul sokeri pala ja siit lasipullost
sitä Samariini jauho, se oli aika piukas siäl pullos, mut sit ko sitä laitti vesilasii se kuahus kauhiasti nenää, se oli aikuste juomaa, mut palkaks saatii.
12.7
Heippa taas, nyt mennää taas
-50luvul, en muista oleks mää kertonu et mul oli isosisko 12v. mua
vanhempi, oli simmonen äiti silmäterä, ei kai
sisko oike tykänny ku meit tuli viäl kaks häne rauhaas rikkoma, oli
molemmin puali suku ekalastelaps, olivat äitin kans erottamattomat
ku oli ollu nii kaua kaksistas, ku isäki oli meril, ja se pahukse sota,
vaik ei siit puhuttuka. No nyt o lauantai, meil o jotenki jännittyny
tunnelma, määki hyärisi sii iha levottomasti ja oli koko aja niitte
miälest kintuis, siskol oli hiano hame, meil oli just puunattu lattia ja mäntysoopa haisi, ko oli
mattot just pesty, isä oli viäl töis, oli iltavuaros ja pääsi klo 15,
sit tiätty syätii ja isä veti torkut, äiti tiäsi
aina konstit. Sit isä nousi ja joi kaffet ja sit äiti sen sanos", tänää
Helena kai pääseki tansseihi", jottai ne sii jutteli ja sit otettii
grammari ja äiti tanssis siskon kans, mää tiätty taas veivasi, sit
otetti ne piippaussakset, mää en niist tykänny yhtää, täytys olla
paikoillas, ettei satu vahinko ja tönäse niit. Helena lähti, ne meni
siit pikkuportist ja mee vilkutetti, Pihlurilaiset tuli siihe
Pikkupeltokankaree kohral ja siit meni porukal Uitul,oli se mun sisko
nätti, kaunein kyl niis nurkis. Meil oli sillo jo parihuaneet ja siskol
oma piäni huane, mentii nukkuma, mää nukkusi meijä äiti ja isä välis
sii hetekal, Yht äkkiä mää heräsi ku tuli kauhia huuto, meijä
isä oli viäny sisko sänky
alle sen meijjä pihasiili, sisko ko rupes nukkumaa kuuli rapinaa ja
huusi kamalasti, isä meni ottamaa siilin pois, ja sanos, meil tulla kotti sillo ku on määrä, täysikuu katteli siält ikkunast ja meillä oli taas kaikki hyvin.
Muistakaa kattoo tänää sitä Superkuuta Terv. Tarja
ps. kyl mää oli siskol kyl kaikki kaikes, ko mä ensiks vaa syntysi.
Edellisessä jutussa mainittu grammari on edelleen tallessa ja toimintakunnossa!
13.7
Hei taas,tänään tehtiin kävelyretki
Sivutielle (kirjoitan nämä viralliset jutut näin että kaikki
ymmärtää,muistelut kyllä tulee murteella) katsoin
oikein tarkasti missä olen, en ollut siellä käynyt moneen vuoteen,
vuosikymmeniin, ei se ollutkaan minulle tuttu tie, minun muistoissani aivan
eri, pysähdyin siihen" meidän" talon kohdalle, ja muistin, tost mää
juaksi paljail jaloil kaverini Tyti tykö, naapuri täti ei tykänny et juaksi
sen kukkapenki yli, mut taas kerra ku nähtii et lähti kauppa, me syätii
kaikki heiä paput. no siit sit tulin kotti ja oli tosi paha olo,
meni sinne meiä alusta, sit tuli Tyti isosisko meil ja kysys olenks mä
koto,Tytti oksentaa, no mää tei sitä samaa siäl alustas, no heil oli
auto meijä äiti lähti mukka otti sen emalipota ja mentti läänisairala,
siäl meil tehtii joku vatta huuhtelu ja saati hyvää mehu, ja luvatti
ettei enää syätäis niit Krassipalkoi, sit tiätty me käyti pyytämäs
anteks ja meist tuli hyvät kaverit sen täti kans ja mää sai oikasta siält ja Tyttiki ei hypitty kukkamail enää.
14.7
Hei taas, oli toi eiline reissu
aika tärkiä mun elämäs, tos jalkapallo väliajal alkoi jo haukotuttama,
nii rupesi oike miättimä tätä elämäpolku,
se o ku Korppolaismäki, syntysi Korppolaistiä 35, mut -58 siit tuli
Sivutiä 12, kahta sanaa en ymmärtäny sillo, ne oli rikas ja
köyhä, niit ei siäl käytetty, hyvä nii. Eile sit ku unisena rupesi
miättimää niit osottei, iha selvästi kuuli ko äiti sanos, älä tul
siält oikopolu kautta, ei tul saappaat kuraseks, tul Sivutiä kautta
kotti. no näi se elämäs menee, ensiks tulee Vastamäki jos halutta
oikasta menet Kaartotiäl, sitä tiätä ei kyl mun lapsuures tainnu olla,
pääset siit nopiammi ylämäkke, mut me jourutti menemä siält
Mäkitiä kautta, et päästii sinne Ylämäkke, ja sit oliki jo se Alamäki
orottomas, sit siit voiski jo poiketa sinne Sivutiäl ja mennä sitä kautta kotti, sii se ihmise
elämä o, joskus on koittanu oikasta nii heti o saappaat kuras, jos viäl
sinne uusi teitä tulis, nii ehrottaisi kyl
Myötämäki, ko niit kuitenki ja elämäs aina o, eilise päivä tarkotus
tais olla, mää oli elämässäni kiarokse tehny, en jaksa enää niit Vastamäki nousta, mää oli tullu kotti puhtaitte kenkie kans. mukavaa illan jatkoa T.Tarja
15.7
Hei, piipahreta viäl siäl
Korppolaismäes, osotteet vähä o monet sekottanu, me asutti sii vihreäs
talos oltii kai muutettu sinne joskus-30luvu loppupualel,
emmää tiätenkää sitä muista ku en ollu viäl syntynykkä, mää oli simmone
Amerikatuliaine, kaikki sanos, emmää sitä sillo ymmärtäny,
mut isä jäi maihi ku mää syntysi, varmaa olis halunu et olisi ollu
poika, mut aikamoise paketi kyl munst sai, mee asuttii sii yhres huanes
ja seinätaka isäntä ja emäntä,
niil oli ne parihuaneet minne me sit muutettii myähemmi, niitten kans
täytys olla hyväkäytöksissi, ei saanu huutaa
sää, niit aina teititelti, usse istusi niitte kans sii pihakeinus,
simmot vastatuste, mut sit isäntä kuali, se oli surullist. Meil kerra
oli paljo viarai, oli varmaa
meijä äitin päivät, oli simmost pimiä aika, isä oli sorvannu tosi hiano
kattolampu, sii oli valot kaiks lampuis, se
oli simmone viishaarane, emäntä tuli keske kaike ku viaraat sitä sii
ihaili koputtamaa ovel ja sanos "ettekai te meinaa pittä koko ilta niis
lampuis valo, puhe ollu vaa yhrest", voi et oli nolo meijä äitil ja
isäl, no mitä tost, meil oli varma yhtene mittari ja sähkö oli kallist.
Mää voisi laitta tähä lopuks mitä
meijä äiti o kirjottanu munst ko oli 4v." Olet ollut pienestä pitäen
pääsi pitävä ja peräänantamaton, saa sitte nähdä miksi se muuttuu, mutta
äidin sisua olet useasti koittanut, mutta tiedät että hänen kanssa
pärjää aina ja sen olet huomannut, sen takia otat usein luulot pois
toisilta, sillä sisua on sulla roimasti, mutta sinulla on myös hyvä ja
lämmin sydän" No näin silloin, hyvin tunsi lapsensa, eikä ol miksikä
muuttunu vaik vuaret kulus. Hei kertokaa teki lapsosillenne tarinoi, kyl
teki muistatte, värittäkää hiuka, mut pysykää totures, meijä ainaki
tykkäs kuunnella.
16.7
Moi, täs mää taas, tänä puhuta
kukkasist, meijä ikkuna alta alkoi pelto, se oli iha täynnä härjäsilmi
ja sinikelloi, mää keräsi niit, oli se
pelto hiano, em mää olis saanu juasta siit mis oli se piikkilanka aita,
siäl oli ne lehmät, palja jalo, ku tulee sonnat varppatte välist, meijä
äiti sanos, mut usse mää sitäki kautta juaksi Pihluri ja vei Nurmil
kukkasi, Nurmi otti siält kaivos kylmä vettä ja kaatoi mun jalkoje pääl,
se oli simmone kaivo siihe ei
kakaroil ollu asia, pitkä kepi päähä laitetti se ämpäri ja sit
kurkotetti sinne pimiässe, mää luule et sii oli joku lukko,
kyl olisi muute sinnekki kurkottanu, sen mää muista ku me serkun kans
huudetti sinne, se kaikus kauas. Mut sit oli kiva, mää oti siält
Pihluri tiält Nurmi hevose kokkareit simmose niinku raparperilehren
pääl ja vei ne Korppolaismäkke, siäl ei ollu hevossi, aina sai suu
makiaks, melke aina kyl niit
troppikarui, harvoi sai suklassi, ei meil kyl oike tykätty täst
harrastuksest, mut ei valhettele, jos ei kerro, napurit oli kyl
ilosi, se palkkekiäli siäl housupersukses kyl kertos jos oli tullu
oikastu. Meil oli koto paljo kukkassi meijä äiti kasvatti niit lehrist,
ne juurtus juamalasis ja sit laitetti
multa, niit täytys aina kehuta, meil oli kans simmone myrtti sitä
veretti aina käsie välis ja tuli hyvä haju, jossai
ko oltii kyläs oli simmone juaru, jonku tykö se viihtys tosi hyvi,s it
muijjat kattos toisias ja nauroi, mitä seki tarkotti? isäl oli simmone
maitopullo tyäs, laittoi aina siihe pullo vettä, ettei happane ja sit
äiti kasteli sil kukkaset ko isä tuli kotti, se oli simmone pullo ku
oli sii pöyrä jala viäres, joskus lauantaisi, miähet laittoi sitä kahvi
joukko, ko kahvi oli nii kuuma, naiset hörppäs siit lautaselt ja niil
oli palasokeri suus, miähet laitto hianosokeri joukko. Kerra kävi ki
sit nii et äiti taas oli kastellu kukkaset, ja meil tais tulla viarai ja
isä haki sitä pullo, te arvasitte jo, kukkaset tykkäs mut isä ei. Mennä kastelema kukkassi iha vesi riittää.
17.7
Moikka, tänää on sit perinneruakie
vuaro, nyt lähretti, meijä äiti oli kova laittama ruaka ja isois
kattilois, haavervelli oli simmost mis oli
ne väskynät joukos ja isoi kauraryynei, niist kivist mää en oike
tykänny, ei niit saanu syljeskellä pöyränpääl, mää laiti ne sinne essu
tasku, jos niit olis niälly nii
olis mahasse kasvanu luumupuu, em mää olis siit tykänny, kyl luumupuitte
paikka oli siäl Nurmi pihal, sit kesäl laitetti viili,
mää aina halusi simmose leviä lautase mis oli paksusti sitä kerma sii
pääl, se maito haetti siit laitumelt.Talvel mentti halli, mää tiäsi
se heti ku otetti se lammasturkki, damaskit ja se muffi, se oli varmaa
sitä varte et mää e lääpi niit tiskei, me ostettii pualikas siapää ja simmost
toista sikka, hajetti siält toisest tontist, niit sekaherelmi ja
kivellissi rusinoi, Laakso tontist isoi kauraryynei ja ohraryynei, kokonaissi
tiätenki, ne laitetti makkarajoukkoo, toisest tontist oli tilattu niit
sia suoli. Se makkara laitto oli kyl tosi kiva, pirust homma kyl
oli, naapurit sanos ko söi mahat täytee. Niit suoli liotetti käännetti
ja väännetti ja raapitti, meijä äiti laittoi niihi aina kivellissi rusinoi,
ne jotenki pehmensi sitä makku, mut se lehmä sarvi oli kyl kiva, se oli
meijä äiti lapsuurekorist, niitte lehmält, sen sarve läpi
pistetti sitä täytet sinne suale, oli kyl tarkka homma, ettei kaikki ol
siäl permannol, nii siit siapääst laitetti syltty, oli sit mist leikata
toisillekki kottiviämisiks, melkest aina joku jonku lasipurki kans
kotti lähti, ko vaa muistat tuara purki takas. äiti sanos. Ei isä aina
tainnu tykätä siit äiti
viaravarasuurest, ei heil ollu ollu simmost tappa, äiti sanos et niil
oli syäty sunnuntaisi makaroonei ja jottai lihakastiket, em
mää tiärä tulik simmosist makarooneist vattasse mittä, meil laitetti
simosist velli, mää imesi niit et oli koko naamataulu mairos, ne kato
oli simmossi pitki. Nyt tais tulla
jo tarppeks pitkä rotla, jatketa sit taas. Hei menkkä teki huame ja
ostaka juntta ja laittaka köyhi ritarei, tule
ne vanhat hillot käytetty niitte pääl, voi olla siäl pakastime taka
viäl vanhoi mansikoiki, leikakkaa se päiväl jo siihe siivuiks, nii
kuivaa vähä, muistaka paistaa vois.
18.7
Moi, käyrää tänä kalas, oli taas
lauvantai meijä isä kävi aina siäl lauttarannas (Korppolaismäe pual)
siäl oli kiva istuta "poikie "kans, siäl oli sen veljet, eno ja muita
keräntys aina sinne, joskus kävi et täytys otta munt sinne mukka, ei mua
aina voinu jokapaikka äitikä kylää otta, enkä olis tykännykkä tartti
laitta se essu ja olla ihmisiks, sit ain sai niit samoi hiakka hentussi
(tosi hentuloi oli) kaneli ässi ja aina se palmikkopulla pää leikatti
mul, ei sii ollu eres rusinoi, miälellä ranta meni, otetti mun onki ja
isä laittoi marot siihe tulitikkuaskisse, ja nii me mentii, äiti siält
perää huusi niit samoi, älä päästä silmistäs ym...no pissal täytys
tiätty käyrä, meijjä isä ei tykänny et tuli hätä, no sii mää sit onkeni
kans heilusi, koska se koukku oli jonku lätsäs ja miss millonki, marot
mää pujoti itte siihe koukku, aika usse mää sitä korjasi, oli sii sit
kiva ku sai virutta käret sii meriveres, usse kyl siit kivelt liukastusi
sinne vettenki. Siihe tuli usse niit merimiähiki juttelema, mää oli sii
sit nokkapitkänä ja kuunteli tarkka mitä puhusiva,välil sylji siihe
koukku ja huiskisi siima solmus, isommat pojat ne istus siäl silla alla
niitte tukipuitte pääl, em mää tiärä kunnei ne halunnu et määki olsi
ollu sii niitte lähel, kyl mää nyt tiärä, mää häiritti niit, siit
kipsalt mää hai joskus niil miähil pilsneri ja jottai, sai sit jottai
juaksupalkka, sit ko mä oli jo hermoilkäypä meijä isä vei munt siihe
siltavahri koppi, tarjos klubi ja jutteli, sit mää istusi sii kopis ja
katteli ko paatit meni siält silla alta,se oli kiva miäs. kyl mää osasi
aika paljo kirosanoi, mut simmosi juttui ko kuuli, ei niit jatkettu, ne
jäi sinne. Ne sanos aina on toi Tarja aika kärpästikkeri ja nauroi,
emmää tiärä mitä se tarkotti, enkä tiärä viäläkää, kerättii ne
lahnalituskat ja affenet, isä otti simmose tiku, jaa mää laiti tiku
niitte kaloje silmist, lähretti kotti päi talsima, yks viäl puuttus se
vihriä greippi, mankusi sitä toiste kuulles, meijä äiti osti aina
sitruunasooda, sii matkal mä heitteli niit kaloi niil kissoil,
matkavarrel niit siäl maukus ja illal mentii sauna ja äiti tasas se
juatava mul ja siskol, ne oli kivoi päivi. Muute viäl mun miäs sanos
eile mua kissantassuks koko päivä ku lui mitä Anita Malmborg, oli
kirjottanu, tänää se sanos mitä sää miätit, se tuntee munt, meijä äiti
sanos olet ku kissanpistokse saanu, sit mää muisti jottai, ne oli ne
kissankäpälä kukkaset, jos käytte Korppolaismäes, siit Vastamäest ylös
Kukkurakivelt kääntykä vasemmal, siält tulee simmost kallio, sii niit o,
ne o tosi ihani, ei saa reppii juurines, et säilyy muillekki.
20.7
Moi, tänä oli erikoine päivä, oltii
pyäräilemäs Hirveluaros, siit silla yli ko menti, jottai tapahtus mun
pääs, takasi tulles ko kattosi sinne pitkäsalme ja siit Nurmi peltoje
yli tulti, ajatteli et en kato taakse, mun miäs kysys, mitä sää siäl
mumiset, laitaks taas muistoi miäles. Nii sii kävi, hyvi tiäsi.Meijä
äiti veli Rauni(rati) mul eno, ne asus ja Pihluris, Anni oli sen vaimo,
lapsi heil ei ollu, eno oli meril, Anni istus meil usse ko meni Mäkise
kauppa, mää juaksenteli siäl ,varma liianki kans, aika usse oli se luuta
sii ovetaka, ihan ku olis pois. sii rannas asus Mikkelssonska, se
oli Anni äiti, sil oli aina se huivi simmot piukka leua alta kii, ko se
luutaskans sii heilus, me sanotti serku kans sitä noita akaks (vaa
kaksistaa), ei sil eikä kenelkä muulka, mut sit ko sai ittes lykätty
sinne sisäl Anni tykö, se oli nii piäni koti sii mäe pääl ja koko
Korppolaismäki näkys, soutuvenet meni, voi ku oli kiva olla sii ikkuna
viäres, mää ja Anni. Mut sit tapahtus kauhioi, ne sanos et muuttaa
Kanada,
se oli kyl sit nii kauka, ne unhotta varma munt, Anni sanos, mää
en taakseni kato ko lähretää, me mentti kaik siihe pihluri tiäl
vilkuttama, Annil oli hianot vaatteet ja simmone valkone hattu, sii oli
simmost harso, meil oli valkoset nenäliinat käres, kaikki parkus ja auto
ajo hiljaa, sit meijä äiti sanos, ei taakses kattonu. Sii se kesä kulus
ja tuli marraskuu, posteljooni huusi Tarja sul o posti, kuka mul posti
lähettäis mää ajatteli, mut hai sen, kirjekuari oike, äiti avas, voi
ensmäine mun posti, kortti Canadast, voi ko se oli kaunis, ei me sitä
runopätkä osattu lukke, ei kukka siäl meijä nurkis, mut mul oli
syntymäpäivä, nii onnitteli varmaa, sii luki eno ja Anni-täti, äiti
laitti korti talte, kattosi sitä usse, sillo täytys olla puhtaat käret.
Vuaret kulus kirjet väheni, oltii jo muutettuTervahovikarul, ovikello
sois, mää avasi Rati oli ove taka, kyl mää tunsi,s e sanos. oletpa Tarja
kasvanu, Anni oli kuallu ja eno tuli hoitama asioi, asus meil, ei ollu
Pihluri töllei ja kaveritki oli melke kaikki kuallu. Sit sanos, kävi vaa
kattomas mitä tänne kuuluu ja lähti, meijä äiti lähetti paketi jouluks,
se palutettii, äiti koitti kaiki tavoi saara yhteyt, mut tulokset oli
huanot, eno kävi vaa viäl kerra kotonas ja meni sit Anni viäre nukkumaa.
Mää haji sen korti tualt muistoje laatikost vuos oli -54, mää täyti
sillo 5v. Hei hakeka teki jos teilläki o ja menkä sinne muistoje joukko,
siäl o kiva. 
Kuvassa jutussa mainittu kortti
21.7
Heippa taas, kyl mää ole iha henkis
viäl, onneks kävi toi ukkone, oli se vaa aamul ihana yllätys, ne kuvat,
ole kattonu niit kyl usse tänä. mut nyt ei mennä asioitte erel, kerra
meil oli taas hiano päivä, meijä isä lähti kaupunkil, mää olisi tiätty
halunu mukka, ei oike tykänny otta mua, ensiks mää puhusi ihmiset
pyärryksii siäl linja-autos ja sit ku sii toril jäätii pois, mul oliki
jo se pissa hätä, just sii kahvila kohral, ei mul mittä ollu, mut sit
sai limotaati, ko kauppatori vessa ei voinut likkasi lapsi viärä, sen
mää tiäsi. Tänää oli jottai muuta isäl miäles, tuli kotti, oli vähä
salaperäse tuntune, mää haistoi se heti. Meijä pihal tuli auto, mitä
nyt, siält nousi iha viaras miäs, otti simmose iso paketi, mää taas sii
kintuis pyärisi ku takiaspallo. Nyt te ette kyl arva, meil tuati uus
ratio, se oli hiano, sii oli ku pianonappulat simmoset valkoset, ja
simmone pikkune ikkuna miss oli niinko verhot, siit ku pyäritetti, nii
ne vihriät verhot täytys olla simmot nätisti ku meijä kotoki ikkunas
oli, ei kyl ollu mukulil siihe asia, oli se kyl nii kallis ollu, sit
taas menti sauna ja äiti oli laittanu puhtat lakanat, ne oli simmoset
kiva kovat, ko oli mankeli läpi käyny, juatii se sitrunasoora taas
siskon kans pualiks, ja kuunneltii kankkula kaivol, meijä uurest
rariost,voi ku meil oli kiva. 2
Kuvassa jutussa mainittu radio
22.7
Hei, tänä onki vähä jännempi juttu, muistak te mikä oli koivuniäme
herra, se oli se mikä oli siäl ove karmi pääl, se oli vitta, nyt
alka. Pihluris oli yks huusolli, mist mul ei ol hyvää sanottava, kui neki
asus siäl, luuli kai olevas jottai herrasväkke, kerra niil tuli jottai
viarai ja se muksu tuli meijä leikkeihi, kaatus ja ulvos ku henke olis
viäty, ei mee oltu totuttu nii pikkuasiois parkuma, otetti vaa haavalehti
ja jatketti leikei, mut mitä viäl se naine siält tölli pihalt huusi et mee
olla tyypästy sitä, koko pihluri raikus sen huurost. Mut nyt tule
harkittu rikos, me suunitelti se serku kanss valmiks, orotetti koska tehrä
se hyäkkäys, sit se päivä tuli, me nähti ku niitte auto lähti (ainoa siäl,
muisti mukka) me otetti serku pikkuveli mukka, menti siihe pihal, sii oli
simmone kivi, nousti siihe, nostetti serkkupoika siihe omenapuu oksal, ja
sit se tapahtus, ei se täti ollukka lähteny, se huusi sii ovepiäles ku
palosireni, me lähretti juaksema pakko, mut serkkupoika jäi sinne
puuhu, mää tiäsi et mene ens sinne serku tykö, heijä isä oliki jo siäl
pihal, mut mää juaksi hyppäsi yli ojie, heinäsänket siäl mun paljatte
varpatte alla, mää kuuli ku se huusi "viäl mää näytä kui kana
kynitä", herttane aika sentä, et sää kyl mua kyni, mä ajatteli, muisti kyl
kui se käy, Nurmin kanss kyl tuli niit kynitty, äkki kotti, pikkuportis
sisäl, mitä mä nyt keksisi, ettei tulis valheteltu, siit oli varotettu. Voi
ku pääsi kotti, isosisko oli tililläs ostanu Olavi Virra levy, poika
varjoiselt kujalt, ne kuunteli sitä, mul oli ostanu Peter Pan
suklalevy, mul ei ollu kyl nyt simmone olo, mää syrän sykyttäe sii
istusi, koht se tulee, äiti sii kysys mitä sää Tarja oike olet huseranu ko
sukla ei maistu, sit se portti kävi, sii sitä oltti, ei äiti kyl sanavuaro
saanu, vaik harvo jäi kakkoseks, viimeks siit ko lähti,s anos selkää toi
tarttis, mee mentii äitin kans sinne keittiö pualel, otetak nyt se
vitta, mää syrän pamppaile miättisi, äiti näytti etusormel sitä vitta ja
sanos, muista ett se oli laitimmaine kerta, taas mää säästysi. Muute niil
oli kaikkei pahimmat omenat Pihluris, mut laittakaa teki omenahillo, mää
laito pitkäst aikka viime vua, on se pahukse hyvää vaik helmipuuro pääl.
22.7 osa 2
Hei,ajatteli kyl jo lopetta tän sepustelu, enneko te väsytte, mut tiäsi
sunnuntai ko sai ne kuvat, et tärkiä asia puuttus, mun niinko, ajatukset
alkas haparoida. Täs se tule, meijä naapuris sii Sivutiä 8, asus mailma
ihani miäs, se oli se Tomanteri, vanha se oli (40-60)e n ossa sanno, mää
istusi usse sii heijä kalliol ja jutelti, eli oma elämäs simmot
hissukses, mut sit se tapahtus, sinne ilmestys emännöitsijä, täs
kertomukses Tomanterska, mist liä tullu, olis pysyny pois. sii meni meijjä
kaikkie rauha sil tiäl, sekotti kyl sen
paka tosi hyvi ja kiarosti, näi sii kävi, se pisti Tomanteri rakentama
uure aira, sinne sisäpual jäi se meijä yhtene kivi, siihe aita ei saanu
koske, viäläki mä tualt kaukaisuurest kuule sen huuro ja pilkkahuurot
ihmisil, ja sen valkose porti mikä oli isos lukos,Tomanteri ei enä sii
pihal vilkutellu, ihmiste välil oli tullu aita. mun täti opetti siihe aika
mul värssy, en tiärä liittysiks se tähä, mut luulen, se kuulus näi": On
helppo vihata ja kaunaa kantaa, on helppo kostaakkin jos loukkas ken, vaan
kaiken unohtaa ja anteeks antaa, siinä läksy vaikea, harva oppii
sen." Toi viheliäs aita kuva ei ollu sattuma, näi täs piti käyrä, mun
täytys käyrä tämä kiarros loppu, nyt mä voi anta anteks koko syrämmest ja
ole oppinu, ei rakenneta liia korkia aita, ettei jäärä sen sisäl yksi.
Mun äiti opetti:" kun työtä teet ja iloitset, niin työsi
onnistuu, matalasta majastakin linna valmistuu", nyt mä sen tiärä ei sitä
linna rahal rakenneta, se linna o ihmise syrän ja hyvä miäli, se linna o
mää ja sää ja kaikki me yhres, mää kaasi se aira mikä oli kaarettava, nyt
mul o hyvä miäli, laita viäl meijä äiti lempi laulu, Jokainen ihminen on
laulun arvoinen....laulaka itte loput. Hei menkä mettä kattoma onk jo
mustikoi, laittaka siihe heinäkorrel ja sit kaikki yhte aika suuhu ja
vetäkä siit heinäst, onks viäl sormis näppäryyt, totta kai o.
23.7
Huamenta, nyt sit tule tämä, mä anna teil tehtävä, muistatteks mist tämä
alko, ette tiätenkä , ne oli ne liikennevalot, enne majakkaranta. Nyt te
seisotte sii valois, silmät kii hetkeks. Sää seisot keskel keskel
niitty, kärpäset sii surisee sun korva viäres, ne o sii piikkilanka aira
taka vasemmal, kato oikial sää näet Pitkäsalmes ruuhe, se o meijä isä
iskukoukul, nyt katot ettes siäl o Pihlajaniämi kaikki 13 tölli sä et näe
ku ni o siäl kallioitte taka kans, vasemmalt puolelt kuulet ku santa
rapise hevose kärryje pyärie alla, ja tynnyrit kolise, yht äkkiä sä
kuulet ku joku huuta:Tarjaaaa, tul kotti jo, se oli meijä äiti, ja siält
kärryilt hyppää piäni tyttö, otta heinäkorre siit pellot ja pistä suu ja
hyppele vaska laukka sua päi, älä men viäl vaik tuliki vihriä valo, laita
viäl silmät kii, tyttö sno sul, haluaks leikki mun kanss, mä näytä sul
Korppolaismäe ja Pihlajaniäme parhat leikki paikat, mää ole Söörerholmi
Tarja, tost Sivutiät, toi vihriä talo tos tiäpääs, omenapuitte taka, tul
pikkuporti kautta se o aina auki, nyt saat avata slmäs, mut et näe Tarja,
se o nii nopia kintuist. Kiitos ihanast matkaseurast, näinä helteisinä
päivinä, muistaka, ON KULLALLA KIILOITETTU, TÄÄ LAPSUUDEN KULTAINEN
TIE.ps. ku tulette siihe portil mää tule sit taas. Muute ku menette tiä
yli kattoka jos vaik SATTUIS auto tulema.

Pihlajaniemi
|