Vuonna 1946 menimme naimisiin ja muutimme asumaan yhdessä
Kuninkaankartanonk. 11:een, jossa
vaimoni oli jo asunut entuudestaan.
(kuva töllistä ylh.). Lapsemme syntyivät vuosina
1947 ja 1949.
Menin töihin "Vulkaanille" vuonna
1949 ja olin siellä 1980-luvun puolivälin tienoille asti,
jolloin siirryin
eläkkeelle.
1940/-50-luvun taitteessa elämä
oli vielä monenlaisten puutteiden aikaa; monet tarvikkeet olivat
kortilla.
Mitään erityisempää ei näihin
aikoihin tapahtunut, vaan elämä kulki tasaiseen tahtiin
työssä käydessä ja
lapsiamme kasvattaessa.
Käyttämämme kaupat
olivat Sampo (Kunink.kartanonkadun kellarikauppa) sekä Pyöreäntalon
Tarmola.
Myös Borchartin lihakaupassa asioitiin. Tietysti myös
Salosen kauppa ja leipomo Uittamontien varrella
tulivat tutuiksi.
Kerran laitoimme
pojan ostamaan leipomosta vanhan ranskanleivän köyhiä
ritareita varten. Poika olikin
pyytänyt viikon vanhaa
leipää, mikä ilmeisesti tulkittiin velmuiluksi ja
niin hänelle annettiinkin aivan
uunituore leipä kotiin
vietäväksi.
Kupittaankatu 98:ssa
toimi näihin aikoihin yleinen sauna, missä kävimme
säännöllisesti.
Muutimme töllistä
1953 ja pian sen jälkeen talo purettiin.
Kymmenisen vuotta asuimme muualla, mutta
palasimme Martinrannan alueelle vuonna 1963, jolloin
muutimme
asumaan Kupittaank. 98:n, eli samaan taloon, jossa olimme käyneet
aikoinaan saunomassa.
Saunan tilalle oli tullut Sirkiän leipomo. Toimin myös talon isännöitsijänä.
Talon pihalla oli aikoinaan toiminut valimo,
jossa tapahtui voimakas räjähdys ja yksi henkilö
sai tässä
turmassa surmansa. Ajankohtaa tapaukselle
en muista, mutta se on tapahtunut jo reilusti ennen muuttoamme.
Kovin kauan emme tässä talossa asuneet, sillä
vuoden 1966 alkupuolella muutimme Stålarminkatu
5:n, jossa
asuimme seuraavat
5 vuotta, jonka jälkeen muutimme pois Martinrannan alueelta
keskikaupungin tuntumaan.
|
