Pajamäen Alitien (nykyinen Uittamontie) varrella, talossa n:o 11, asui
”Väitti”-nimellä tunnettu Väinö Lindström
vaimonsa Idan ja tyttärensä Eilan kanssa.Hänen perheensä joutui muiden mukana uhreiksi murheellisimmassa
Pajamäkeä kohdanneessa pommi-iskussa.
Väinö oli talvi- ja jatkosotien aikana ikänsä vuoksi
kotijoukoissa palovartiointi- yms. tehtävissä. Pommituspäivänä hän
oli
hakemassa hevosta ja rattaita, joilla oli tarkoitus kuljettaa perhe ja
tarpeelliset tavarat sodan jaloista turvaan sukulaisten
luokse Paimioon. Sinä
aikana tuli ilmahälytys ja Väitin vaimo ja tytär hakeutuivat suojaan
vastapäisen, tien toisella
puolella sijainneen, ajuri Lahtisen talon
ulkorakennuksen kellariin yhdessä naapuruston väen kanssa.
Kohtalon oikusta tähän rakennukseen tuli täysosuma. Pommi
hajotti hataran puurakennuksen täydellisesti ja rakennus
romahti kasaan
kellarin ”pommisuojan” päälle. Siellä olleet jäivät loukkuun parru- ja
lautakasojen tukkiessa ulospääsyn.
Räjähdysmäinen tulipalo ja kuumuus
täydensivät tuhon. Seitsemän kellariin suojaan mennyttä ihmistä menehtyi
välittömästi. Kerrotaan, että vain yksi - rouva Lahtinen – pelastui onnen
kaupalla.
Väitin veljentytär Lahja muistaa tarinan, jonka mukaan kellariin
loukkuun jäänyt Ida Lindström työnsi viime tekonaan
palavien parrujen välistä
ulos kätensä. Kädessä oli käsilaukku, jonka hän oli varmuuden vuoksi ottanut
mukaansa kotoa
lähtiessään. Laukusta löytyi perheen kaikki rahat ja
asiapaperit, joista rouva kantoi huolta viimeiseen hetkeensä saakka.
Väitti eli loppuikänsä Pajamäessä yksinäisenä ja vähän
erakoituneena.
Teksti on lyhennelmä Martinrantalehdessä 2008-3 olleesta
kirjoituksesta Sikaojan varrelta, osa 2.