Ikääntyessä mieleen
palaa kuvia nuoruusvuosista aivan kuin katselisi vanhaa albumia.
Martinrantaseuran jäsenlehteä selaillessani aloin
muistelemaan 1940-lukua, jolloin muutin vanhempieni kanssa Purokadulle.
Olimme monta vuotta asuneet Luostarinkadulla, mutta haave omasta
töllistä ja puutarhasta sai meidät muuttamaan.
Syyskuussa 1942 tehtiin
vuokrasopimus ja kiviselle tontille nousi vähitellen omakotitalo.
Rakennustarvikkeet olivat vielä siihen aikaan kiven
takana. Kaikkea piti anoa. Muistan vielä miten suoristimme
vanhoja nauloja Luostarinkadun asunnossa – naapureilta vaadittiin
pitkää pinnaa kestääkseen koputuksemme.
Uusi asuinympäristömme
oli viihtyisä ja rauhallinen. Purokadun omakotitalot olivat
kaikki kadun oikealla puolella,vastakkainen, entinen Sikaoja
oli varattu puistoalueeksi. Se oli vielä ympäristöä
matalampi ja näki selvästi, että siinä oli
aikoinaan ollut pieni joki. Taloissa asui 2-3 perhettä
ja n.1000m2 kumpuisilla tonteilla oli tilaa pienimuotoisille viljelyksille
ja puutarhakalusteille mäntyjen varjossa. Meitä vastapäätä
oli pitkä kanalarakennus, jota valpas koira vartioi yötä
päivää. Omistajalla oli melko laaja omenapuutarha
ja lavoissa hän kasvatti vihanneksia.
Kadun toisella puolella,
rakentamattomalla tontilla meillä oli oma perunamaa ja pienehkö
kasvihuone tomaateille. Toivolankadun
ja Purokadun kulmassa, entisen kaatopaikan kuopassa oli seppä Mattssonin pieni paja.
29.5.1943 pajan tavarat huutokaupattiin minkä jälkeen
alue täytettiin ja tasoitettiin. Sen jälkeen siinä
oli Kunnallissairaalantien rakennustyömaan parakit.
Keskikaupungille
oli lyhyt matka, mutta tuntui kuin olisimme asuneet maalla.
”Paska
paroni”,
ruuanjätteitä keräävä Nurmi, ajeli hevosella
pitkin Purokatua tynnyrit kolisten.
Autoja oli harvassa.
Purokatu 15:ssä asui ajuri Niilo Virtanen, jolla oli kuorma-auto
ja N:o 21:ssä valokuvaaja Riikalalla (ent. Renvall) oli
henkilöauto.
1950-luvun lopulla
vanhan pajan paikalla oli jäätelö-, makeis- ja kukkakioskit,
sekä kaupungista tulevan bussin päätepysäkki.
Sitä ennen kaupungille pääsi raitiovaunulla,
joka kiersi ympyrää It.Pitkäkatu – Kauppatori
– rautatieasema.
Purokadun ja Toivolankadun
kulmaan rakennettiin 1950-luvulla pitkä rakennus, joka oli
sen ajan market, eli siinä oli Osuuskauppa, Valio ja Osuusteurastamo. Sait sieltä
kaikkea mitä tarvitsit. Muistan vielä selvästi
valkoisen emaljoidun maitokannun, millä haettiin Valiosta maitoa.
Kaupoissa sai henkilökohtaisen palvelun, ei mitään
liukuhihnasysteemiä, oli aikaa rupatella ja vaihtaa kuulumisia
säästä tai maailman tapahtumista. Vielä
näin vuosien takaa on kuin näkisi vanhan ystävän,
kun tapaa silloisen Osuuskaupan myymälänhoitajan. Oi
niitä aikoja........
Nyt kaikki lähikaupat
on lakkautettu. Pubit ja hierontapalvelut ovat täyttäneet
ennen niin tutut paikat. Ajat muuttuvat, mutta asuinympäristönä
Mäntymäki on ainutlaatuinen.
|