Artikkelivalikkoon

  Muistoja Sikaojanpuiston laitamilta vuosina 1942....1960

  5.3.2007              Thea Selen, Turku                                              2011


     Purokatu 23:n talo rakenteilla.         6.1.1943


      Puutarha ja kasvihuone  1949. 


    Purokatua. Taustalla "Paska paronin" rattaat tynnyreineen.     1953


     Seppä Mattssonin paja Sikaojan varrella 1943. 


Purokatu 23 likimain kuvan keskellä.   
Vasemmalla liiketalo, jossa 1950-luvun alussa toimi:
Osuuskauppa, Valio ja Osuusteurastamo


Perhe Selen 1950-luvun alkupuolella.                                        Vas. Linnea, Uno ja Thea.
(alkup. mv-kuvien väritys M. Walden  2006)

 

   Ikääntyessä mieleen palaa kuvia nuoruusvuosista aivan kuin katselisi vanhaa albumia. Martinrantaseuran
jäsenlehteä selaillessani aloin muistelemaan 1940-lukua, jolloin muutin vanhempieni kanssa Purokadulle.
Olimme monta vuotta asuneet Luostarinkadulla, mutta haave omasta töllistä ja puutarhasta sai meidät
muuttamaan.

Syyskuussa 1942 tehtiin vuokrasopimus ja kiviselle tontille nousi vähitellen omakotitalo.  Rakennustarvikkeet
olivat vielä siihen aikaan kiven takana. Kaikkea piti anoa. Muistan vielä miten suoristimme vanhoja nauloja
Luostarinkadun asunnossa – naapureilta vaadittiin pitkää pinnaa kestääkseen koputuksemme.

Uusi asuinympäristömme oli viihtyisä ja rauhallinen. Purokadun omakotitalot olivat kaikki kadun oikealla
puolella,vastakkainen, entinen Sikaoja oli varattu puistoalueeksi. Se oli vielä ympäristöä matalampi ja näki
selvästi, että siinä oli aikoinaan ollut pieni joki.
  Taloissa asui 2-3 perhettä ja n.1000m2 kumpuisilla tonteilla oli tilaa pienimuotoisille viljelyksille ja
puutarhakalusteille mäntyjen varjossa. Meitä vastapäätä oli pitkä kanalarakennus, jota valpas koira vartioi
yötä päivää. Omistajalla oli melko laaja omenapuutarha ja lavoissa hän kasvatti vihanneksia.

Kadun toisella puolella, rakentamattomalla tontilla meillä oli oma perunamaa ja pienehkö kasvihuone
tomaateille.        Toivolankadun ja Purokadun kulmassa, entisen kaatopaikan kuopassa oli
seppä Mattssonin
pieni paja.
 29.5.1943 pajan tavarat huutokaupattiin minkä jälkeen alue täytettiin ja tasoitettiin. Sen jälkeen siinä oli
Kunnallissairaalantien rakennustyömaan parakit.

Keskikaupungille oli lyhyt matka, mutta tuntui kuin olisimme asuneet maalla.
”Paska paroni”, ruuanjätteitä keräävä Nurmi, ajeli hevosella pitkin Purokatua tynnyrit kolisten.

Autoja oli harvassa. Purokatu 15:ssä asui ajuri Niilo Virtanen, jolla oli kuorma-auto ja N:o 21:ssä
valokuvaaja Riikalalla (ent. Renvall) oli henkilöauto.

1950-luvun lopulla vanhan pajan paikalla oli jäätelö-, makeis- ja kukkakioskit, sekä kaupungista tulevan
bussin päätepysäkki.  Sitä ennen kaupungille pääsi raitiovaunulla, joka kiersi ympyrää It.Pitkäkatu –
Kauppatori – rautatieasema.

Purokadun ja Toivolankadun kulmaan rakennettiin 1950-luvulla pitkä rakennus, joka oli sen ajan market, eli
siinä oli
Osuuskauppa, Valio ja Osuusteurastamo. Sait sieltä kaikkea mitä tarvitsit.   Muistan vielä selvästi
valkoisen emaljoidun maitokannun, millä haettiin Valiosta maitoa.
Kaupoissa sai henkilökohtaisen palvelun, ei mitään liukuhihnasysteemiä, oli aikaa rupatella ja vaihtaa
kuulumisia säästä tai maailman tapahtumista.   Vielä näin vuosien takaa on kuin näkisi vanhan ystävän,
kun tapaa silloisen Osuuskaupan myymälänhoitajan.    Oi niitä aikoja........

Nyt kaikki lähikaupat on lakkautettu. Pubit ja hierontapalvelut ovat täyttäneet ennen niin tutut paikat.
Ajat muuttuvat, mutta asuinympäristönä Mäntymäki on ainutlaatuinen.

 


     Purokadun ja Toivolankadun risteys 2006.   Liiketalo on edelleen paikoillaan.       Kuva: M. Walden


    Purokatu 23 toinen talo vasemmalta.   2006      Kuva: M. Walden