Yksi Martinrannan suurista pojista, kirjailija,
runoilija, kääntäjä, sanoittaja ja päätoimittaja Jarkko Laine asui,
aivan
ensimmäisiä elinvuosiaan lukuun ottamatta, koko elämänsä ajan Martinrannan
alueella. Jarkon ja
Martinrannan yhteinen taival alkoi, kun nelivuotiaan Jarkon
perhe muutti Itäisellekadulle vanhaan
puutalomiljööseen.
Itäinen Pitkäkatu 70.
Vuonna 1951 Laineen perhe muutti Nummenpakalta Itäiselle
kadulle. Jarkon lapsuuden kotipihaksi tuli yksi harvoista Itäisenkarun jäljellä
olevista vanhoista idyllisistä puutalopihoista Itäinen Pitkäkadun ja
Vuorityömiehenkadun kulmassa. Se on ”läpipiha”, jonne pääsee
Itäisenkadun
lisäksi myös Kupittaankadun puolelta. Perhe kasvoi tässä rauhallisessa ja
lapsiystävällisessä ympäristössä viisihenkiseksi.
Jarkko aloitti täältä koulunkäynnin
Martin kansakoulussa.
Kupittaankatu 110.
Jarkon ollessa 13
-vuotias perhe muutti naapurikortteliin Kupittaankadulle numeroon 110. Rakennus
kuuluu 1920-30 luvulla rakennettuihin
Mäntymäen alueen puutalokortteleihin,
joissa on tyypillistä kivestä rakennettu alakerros ja puinen asuinkerros.
Täällä Laineen perhe kasvoi
vielä yhdellä tyttärellä.Jarkko aloitti koulunkäynnin Mestarinkadulla
Turun Normaalilyseossa eli Norssissa. Samalla hän jo aloitteli
kirjallista
uraansa. Kodin läheisyydessä Stålarminkadulla palveli Martin kirjasto, jossa
ahkera lukutoukka sai tyydyttää kirjallista
nälkäänsä.Kouluaikana hän kirjoitti runoja turkulaiseen
koululaislehteen ja valtakunnalliseen Teinilehteen.
Kupittaankatu
87.
Kirjallisia töitään ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista
varten Jarkko Laine vuokrasi oman pienen kellarikämpän
Kupittaankatu n:o 87
kivijalasta. Pikkuiseen asuntoon astuttiin suoraan kadulta. Nykyään katuovi on
muurattu umpeen ja huone on liitetty
pihanpuoleiseen asuntoon. Norssin lukio oli aivan vieressä viereisessä ja siellä hän
myös kirjoitti ylioppilaaksi. Pikku asunnossaan Jarkko
jatkoi kirjallista
toimintaansa. Hänen ensimmäinen runonsa ilmestyi Parnassossa vuonna 1967 ja
saman vuoden syksyllä julkaistiin Otavan
kustantamana esikoiskokoelma Muovinen
Buddha.
Puistomäenkatu 13.
Opiskeluaikanaan Jarkko asui jonkin aikaa vuokralla
Puistomäenkadulla vanhassa funkistyylisessä 2-kerroksisessa kivitalossa. Siellä
ollessaan hän hankkiutui töihin Yhtyneisiin Kuvalehtiin ja toimi vuodesta 1969
lähtien aluksi kirjallisuuslehti Parnasson toimitussihteerinä.
Näinä vuosina
syntyi mm. kolme romaania, Haamumaili (1968), Niin kulki Kolumbus
(1969) ja Kuin ruumissaatto (1970) sekä runokirja Tulen ja jään
sirkus (1970). Kuva on otettu Varsojan takaa Vähäheikkiläntieltä.
Temppelinkatu 3.
Oman perheen perustamisen aikoihin tuli ajankohtaiseksi myös
oman asunnon hankkiminen. Jarkko ja Eeva vihittiin 26.6.1971.
Asunto löytyikin ja nuoripari muutti samana vuotena ensimmäiseen yhteiseen
kotiinsa Temppelinkatu 3:ssa. Temppelinkatu on vehreän,
oloissamme
ainutlaatuisen isolehtilehmuskujan varjostama katu Martinmäen sydämessä. Siellä
syntyivät perheen kaksi lasta, Sanna ja Artturi. Siellä syntyi
myös ainakin seitsemän runokirjaa ja neljä romaania ja siellä näkivätpäivänvalon myös monet sanoitukset Rauli Badding Somerjoen esittämiin hittikappaleisiin; Bensaa suonissa
jne.
Valtaojantie 2 - Kupittaankatu 156.
Vuonna 1982 tuli muutto takaisin Kupittaankadulle. Perhe
muutti ensin Valtaojantie 2:een ja vähän myöhemmin samassa pihapiirissä
sijaitsevaan omakotitaloon. Osoitteeksi tuli nyt Kupittaankatu 156. Vuonna 1987
Jarkko nimitettiin Parnasson päätoimittajaksi ja
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi.
Näitä toimia hän hoiti vuoteen 2002 asti. Vaikka hänen työpaikkansa oli
vuosikymmeniä
Helsingissä, Turku pysyi kotikaupunkina. Täällä oli koti, vaimo
ja lapset.
Jarkko Laine suhtautui myötämielellä myös nuorta
Martinrantaseuraa kohtaan. Hän halusi olla tukemassa toimintaamme ja
avustamassa kirjoituksillaan lehteämme. Mutta kohtalo kirjoitti toisin. Jarkko
Laine kuoli 19.8.2006. Hänen valoisa muistonsa tulee
säilymään meidän
martinrantalaisten mielessä. Hän oli
mies joka muisti juurensa.